keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

HUPIPUISTO

Kesähelteet ja minä ei sovita yhteen. Siinä missä muut nauttii täysin rinnoin auringonpaahteesta, saan minä siitä pelkkää päänsärkyä ja pahoinvointia. Sukuvika. Joskus muinoin myöskään huvipuistolaitteet, niiden kieputus ja minä ei sovittu yhteen. Pelkäsin pienenä aika paljonkin mennä vähänkään hurjempiin laitteisiin, mutta jossain vaiheessa se kääntyi aivan toisinpäin. Nykyään mitä hurjempi, sen parempi. Plussana laitteiden tuoma hetkellinen tuulenvire helpottaa hitusen sitä tuskanhikeä, jonka tuo helle sai aikaan. Ja sillä välin kun me kierrettiin laitteita mun veljen tyttöystävän kanssa, vietti Santtu mun veljen kanssa aikaa lähinnä ohiajavia veneitä katsellen.








Oli muutenkin kiva saada kaksikko meille maanantaina yökylään, toi vähän vaihtelua meidänkin arkeen. Ja Mio rakastaa enoaan! Sitä naurun määrää kun mun veli leikki kummipoikansa kanssa. Mio kiljahteli riemusta ja oli aivan onnensa kukkuloilla. Ja Santtu taitaa olla lähes kuin isoveli mun veljelle, ne on kyllä sellainen kaksikko että oksat pois. Onhan nekin katselleet toistensa naamoja jo 5,5 vuotta. Tyrskyssä ollessa satuttiin kiepahtamaan aina just sille kohdalle missä Santtu oli aidan vieressä ja mun veli nauroi, että kun hän kerrankin menee laitteeseen niin ei hän silloin Santerin naamaa halua katella kun sitä näkee muutenkin. Viikonloppuna jälleen.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti