lauantai 2. kesäkuuta 2018

HYVÄÄ ENSIMMÄISTÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ RAKAS

Tänään meidän vauva muuttui taaperoksi. Vauvavuosi on ohi kun Mio täytti vuoden. Niin paljon on mahtunut kuluneeseen vuoteen ja tää vuosi on opettanut ihan hirveästi, mutta samalla huomaan ajattelevani vain sitä, kuinka synnärillä itkin Mion ollessa vuorokauden ikäinen. "Se kasvaa niin nopeasti", itkin ihan hysteerisenä Santulle. Siis come on, meidän nyytti oli silloin hyvässä lykyssä sen 24h ikäinen! Nyt vuosi tuli täyteen eikä tunnu edes pahalta. Hiukan haikealta, kun se pieni vauva on poissa ja tilalla on iso, jo niin paljon osaava poika. Ja nyt sen huomaa kuinka nopeasti aika rientääkään. Välillä vähän liian nopeastikin. Kun katsoo tuota pientä poikaa, jolla on jo 8 hammasta ja joka painaa 12,5kg ja pituutta löytyy se rapiat 80cm niin huomaa, ettei hän ole enää vauva.




Synttäripäivää vietettiin nanan, eli mun äidin, luona. Äiti oli tehnyt Miolle sokerittomia banaanimuffinsseja jossa oli sokeritonta kermavaahtoa ja mansikkaa sekä mustikkaa ( ihan törkeen hyviä pelkiltään btw! ) ja Mio sai ison kasan paketteja. Niistä paljastui mm. uima-allas, pari traktoria, betoniauto ja hakkalelu. Autot on meillä siis pop ja se on tullut Miolle vaan jostain, me ei siihen olla opetettu koska meitä kumpaakaan ei kiinnosta autot yhtään. :D

Mio osaa sanoa jo "äiti", "mitä", "kiss" ja ruokaillessa kuulee aika paljon "ammamm" eli namnam. Mio osaa hetkittäin seisoa ilman tukea, kiivetä sohvalle, avata kaappien ovet, kävellä tukea vasten, koota palikkatornin, päristellä kun näkee autoja/leikkii autoilla/kun joku puhuu autoista, antaa pusuja, halata, ottaa lusikkaan ruokaa ( mutta sitten lusikkaa joko hakataan lautaseen tai se tungetaan naamaan ihan miten sattuu, kerran se tungettiin iskän hiuksiin ), pujottaa renkaita keppiin ( se lelu, u know. Mikskä sitä sanotaan? ), heiluttaa ja Mio tietää, mikä autoista on traktori ja mikä lelu nalle on.




Mio puree ja kun kielletään, hän pudistelee itsekin päätään. Joskus ehtii jo jopa ennen kieltoa. Mio tanssii Muumien tunnarin ( tai oikeastaan minkä tahansa musiikin ) tahtiin, alkaa nauraa jo kun näkee Muumien alkuruudun, rakastaa mansikoita, raejuustoa, munakasta, leipäjuustoa ja naksuja. Mio kiljuu ja konttaa innoissaan karkuun kun kuulee lauseen "äiti/isä ottaa sut kiinni!". Mio on vihdoin alkanut nukkumaan pidempiä päikkäreitä, hän konttaa ovelle isäänsä vastaan heti jos ovi käy, Mio rakastaa muita lapsia ja television hakkaaminen on myös lähellä sydäntä. Vaikka kuinka kielletään.



Hän nukkuu omassa huoneessaan, joskus jopa kokonaisia öitä. Yhtään ei jaksaisi olla sisällä vaan ulos on päästävä. Ja jos ollaan mummun ja vaarin luona, niin siellä vaan kontataan ovesta ulos ( ei terassia/rappusia joissa olisi putoamisvaara ). Satuja ei jakseta kauaa kuunnella, niin paljon on nähtävää ja tutkittavaa yhä edelleen. Hän päivät pitkät roikkuu minun jalassani kiinni jos yritän tehdä jotain, kuten esimerkiksi niinkin vähäpätöisiä asioita kuin kotitöitä. Ei vierasta, vaan nauraa. 

Kunpa pysyisit aina meidän pienenä. Kunpa sinulla ei olisi niin kiire kasvaa. Mutta samalla on ihana nähdä kuinka kasvat ja kehityt ja opit uutta. Maailman tärkein, maailman rakkain, Mio. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti