tiistai 12. kesäkuuta 2018

OMA KOTI

Me ollaan asuttu tässä kodissa jo puoli vuotta, enkä oo tainnut laittaa yhtäkään kuvaa täältä itse asunnosta. Mitä nyt joissain kuvissa on taustalla näkynyt vähän. Koska tää kämppä on aikalailla kaaoksen vallassa suurimman osan aikaa meidän vilkkaan taaperon ja miehen pitkien työpäivien vuoksi ( = lue, oon laiska ), pistän tällä kertaa vain muutamista mun lempijutuista kuvia. 

Kun Mio syntyi, asuttiin 54m2 kaksiossa jonka pohjapiirustus oli aivan surkea. Meidän makuuhuoneeseen mahtui just ja just meidän sänky sekä pinnis, osa asunnosta oli pelkkää käytävää ja keittiössä oli turhan vähän laskutilaa. Kylppäri tosin oli ihanan suuri ja tykkäsin meidän minikokoisesta saunasta ( joka tuli kulutettua aivan puhki raskausaikana ), mutta kesällä tosin koko kämppä kävi saunasta kun meillä oli tuuletuksesta huolimatta sisällä lähes koko ajan 30 astetta lämmintä. Tila asunnossa kävi koko ajan ahtaammaksi ja alettiin etsimään isompaa asuntoa. Ongelma? Meidän silloisessakin asunnossa asumiskulut olivat yli 800e/kk, joten miettikääpä minkä verran siististä kolmiosta joutuisi pulittamaan. Siinä vaiheessa me molemmat todettiin, että ennemmin maksais omaa pois samalla hintaa.

Me hankittiin siis ikioma asunto. Reilun kokoinen kolmio, 75m2. Meillä kävi tuuri ja löydettiin samalta asuinalueelta budjettiin sopiva kerrostaloasunto, jossa mm. keittiö oli täysin remontoitu ja se oli meidän must-listalla oleva avokeittiö. Koko asunnossa ei muuten oo mitään rempattavaa, mutta maalattiin makuuhuoneiden päätyseinät ja vielä jossain vaiheessa vaihdetaan sekä keittiön että olohuoneen tapetit. Mutta näin at the moment, näin on hyvä. 






Meillä on eteisessä kaappien lisäksi yksi kirjahylly johon oon laittanut esille mun lempikirjat sekä parit kuvat ja mm. mun Jimmy Choon hajuveden sekä rasian jossa säilytän mun alkuperäistä vihkisormusta ( koska se pentele ei mee mun sormeen vieläkään ). Jos saisin päättää, meidän asunnossa olis myös vähintään samanlainen kirjasto kuin Kaunottaressa ja Hirviössä. Oon tällä hetkellä muutenkin kunnon lukumoodissa muutenkin niin haluaisin vaan haalia kaikki maailman kirjat itelleni. Ylintä hyllyä en kuvannut, mutta siellä asustelee Diana Gabaldonin Matkantekijä-kirjasarja sekä Kalevala alkuperäisessä muodossaan ja kirjahyllyn päällä komeilee meidän häiden vieraskirja. 





Meidän makuuhuoneessa vaaleanpunainen päätyseinä vaihtui tummanharmaaseen ja sängynpäätyä koristamaan pääsivät muutama taulu, tekokasvi koska oikeat ei vaan pysy meidän käsissä hengissä, sekä pikkulamppu. Löysin deseniolta Tampere-, bedgasm- ja r-taulut jotka oli mun mielestä kivan simppeleitä ja sopii ainakin värimaailmaltaan meidän makkariin, heh! Makkarin nurkkaan tiensä on löytänyt mun ikivanha vaaterekki jossa roikkuu lähinnä vain ne "hienoimmat" vaatteet mitä meillä on. Meidän makkari kyllä hakee vielä sitä kokonaisuutta ja onkin hyvin keskeneräinen. Plus näyttää huomattavasti tyhjemmältä kun Mio on siirtynyt omaan huoneeseen nukkumaan. 

Mion huoneen päätyseinä oli tapetoitu vaaleansinertävällä lehtikuvioisella tapetilla mikä ei oikein miellyttänyt meitä kumpaakaan ja päätin sitten vetäistä tapetit irti ja maalata seinän tummanvihreällä. Santtu olis kovasti halunnut ihan kirkkaanvihreän, mutta onneks en suostunu siihen. 




Kahta seinää Misen valtakunnassa koristaa taulut. Vihreälle seinälle laitettiin erikokoisia metsäaiheisia tauluja ja valkoiselle seinälle laitettiin taulut pikkunorsulta, joissa on laulun sanoja sekä yhdessä Mion nimi ja syntymämitat. Mä en vielä oo ihan tyytyväinen ton valkoisen seinän taulujen asetteluun, mutten oo vielä jaksanut ruveta sitä muuttamaankaan. 




Yhdellä seinällä on vaatekaapin lisäksi varmasti monessa taloudessa nähty Ikean Kallax-hylly sekä meidän ikivanha nojatuoli imetyshetkiä varten. Meillä on kaikki satukirjat tuossa hyllyssä, mutta jotenkin kummasti ne lähinnä koristaa lastenhuoneen lattiaa aina hetki sen jälkeen kun oon saanut laitettua ne takaisin hyllyyn. Hyllyn päällä on pari kuvaa ( Santtu aina valittaa, että meillä on ihan liikaa valokuvia ym pitkin kämppää ), toinen tekokasvi, M-lamppu sekä söpö Mikki Hiiri-koriste minkä Mio sai kummiltaan nimiäislahjaksi. Sängyn vierustaa taas koristaa talja jonka Mio sai isoisovanhemmiltaan joululahjaksi.





Aluksi tuo olohuoneessa paikkansa löytänyt rahi oli Mion huoneessa, mutta sille oli huomattavasti enemmän käyttöä olkkarissa. Se oli Sotkasta alelöytö ja no, aika söötti semmonen! Meillä on olohuoneen värimaailma sininen ja keltainen sinisine verhoineen, keltaisine mattoineen ja koristetyynyineen. Koristetyynyt on muuten Santun mielestä kans yksiä pirulaisia jotka joutais kaatopaikalle viemästä tilaa sohvalta. Ja yllättäen meiltä löytyy lisää kuvia olohuoneesta, mm. meidän hääkuvia, Jannikan tekemä kortti, kuva Santusta pelissä, Santun eka isänpäiväkortti sekä yhdellä seinällä on taulut meidän kolmen horoskooppimerkeistä. Kauris, skorpioni ja kaksonen. 



Ja meillä on koko kämppä edelleen täynnä viirejä Mion synttäreistä! 


sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

SYNTTÄRIT PART 2

Eilen lauantaina meillä oli pienimuotoiset sukulaissynttärit vielä Mion 1-vuotispäivien kunniaksi. Paikalle pääsivät Santun vanhemmat eli Mion mummu ja vaari, mun äiti ja isäpuoli eli nana ja ukkeli, Santun serkku poikansa kanssa ( en voi korostaa tarpeeks kuinka ihanaa on, kun pikkuserkuksilla on vaan puoli vuotta ikäeroa! ) sekä Jannika ja Henna. Toisaalta harmitti, että vain yksi kummeista pääsi paikalle, mutta oli ihanaa että edes yksi! Jannikan ja Mion välit on muutenkin niin ihanan sydäntäsulattavat, etten vois olla onnellisempi siitä, että Jannika suostui kummiksi! Vaikka toki jokainen kummeista on ollut ihan mahtava kummin roolissa. Tänään sitten vielä poikkesivat mun isä ja äitipuoli rääppiäisissä. 


Siis tsekatkaa kuinka upeen kortin Jannika oli Miolle tehnyt! 




Mun äiti oli tehnyt tarjottavaksi mansikka-sitruunakakun ja poro-leipäjuustopiirakkaa. Normaalisti en tykkää suolaisista piirakoista, mutta toi oli ihan pirun hyvää! Noiden lisäksi mä ite väsäsin pikapikaa vielä perjantai-iltana brookieseja. Juotavaksi oli ihan perus kahvit, teet ja limut. Miolle syötettiin omia sapuskoja, sillä me ei haluta ainakaan vielä Mion saavan sokeria. 




Tänään onkin ollut aivan perus sunnuntai. Löhöilty, käyty pihalla, katsottu muumeja, otettu päikkärit ja nyt mennään jatkamaan autoleikkejä. 

lauantai 2. kesäkuuta 2018

HYVÄÄ ENSIMMÄISTÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ RAKAS

Tänään meidän vauva muuttui taaperoksi. Vauvavuosi on ohi kun Mio täytti vuoden. Niin paljon on mahtunut kuluneeseen vuoteen ja tää vuosi on opettanut ihan hirveästi, mutta samalla huomaan ajattelevani vain sitä, kuinka synnärillä itkin Mion ollessa vuorokauden ikäinen. "Se kasvaa niin nopeasti", itkin ihan hysteerisenä Santulle. Siis come on, meidän nyytti oli silloin hyvässä lykyssä sen 24h ikäinen! Nyt vuosi tuli täyteen eikä tunnu edes pahalta. Hiukan haikealta, kun se pieni vauva on poissa ja tilalla on iso, jo niin paljon osaava poika. Ja nyt sen huomaa kuinka nopeasti aika rientääkään. Välillä vähän liian nopeastikin. Kun katsoo tuota pientä poikaa, jolla on jo 8 hammasta ja joka painaa 12,5kg ja pituutta löytyy se rapiat 80cm niin huomaa, ettei hän ole enää vauva.




Synttäripäivää vietettiin nanan, eli mun äidin, luona. Äiti oli tehnyt Miolle sokerittomia banaanimuffinsseja jossa oli sokeritonta kermavaahtoa ja mansikkaa sekä mustikkaa ( ihan törkeen hyviä pelkiltään btw! ) ja Mio sai ison kasan paketteja. Niistä paljastui mm. uima-allas, pari traktoria, betoniauto ja hakkalelu. Autot on meillä siis pop ja se on tullut Miolle vaan jostain, me ei siihen olla opetettu koska meitä kumpaakaan ei kiinnosta autot yhtään. :D

Mio osaa sanoa jo "äiti", "mitä", "kiss" ja ruokaillessa kuulee aika paljon "ammamm" eli namnam. Mio osaa hetkittäin seisoa ilman tukea, kiivetä sohvalle, avata kaappien ovet, kävellä tukea vasten, koota palikkatornin, päristellä kun näkee autoja/leikkii autoilla/kun joku puhuu autoista, antaa pusuja, halata, ottaa lusikkaan ruokaa ( mutta sitten lusikkaa joko hakataan lautaseen tai se tungetaan naamaan ihan miten sattuu, kerran se tungettiin iskän hiuksiin ), pujottaa renkaita keppiin ( se lelu, u know. Mikskä sitä sanotaan? ), heiluttaa ja Mio tietää, mikä autoista on traktori ja mikä lelu nalle on.




Mio puree ja kun kielletään, hän pudistelee itsekin päätään. Joskus ehtii jo jopa ennen kieltoa. Mio tanssii Muumien tunnarin ( tai oikeastaan minkä tahansa musiikin ) tahtiin, alkaa nauraa jo kun näkee Muumien alkuruudun, rakastaa mansikoita, raejuustoa, munakasta, leipäjuustoa ja naksuja. Mio kiljuu ja konttaa innoissaan karkuun kun kuulee lauseen "äiti/isä ottaa sut kiinni!". Mio on vihdoin alkanut nukkumaan pidempiä päikkäreitä, hän konttaa ovelle isäänsä vastaan heti jos ovi käy, Mio rakastaa muita lapsia ja television hakkaaminen on myös lähellä sydäntä. Vaikka kuinka kielletään.



Hän nukkuu omassa huoneessaan, joskus jopa kokonaisia öitä. Yhtään ei jaksaisi olla sisällä vaan ulos on päästävä. Ja jos ollaan mummun ja vaarin luona, niin siellä vaan kontataan ovesta ulos ( ei terassia/rappusia joissa olisi putoamisvaara ). Satuja ei jakseta kauaa kuunnella, niin paljon on nähtävää ja tutkittavaa yhä edelleen. Hän päivät pitkät roikkuu minun jalassani kiinni jos yritän tehdä jotain, kuten esimerkiksi niinkin vähäpätöisiä asioita kuin kotitöitä. Ei vierasta, vaan nauraa. 

Kunpa pysyisit aina meidän pienenä. Kunpa sinulla ei olisi niin kiire kasvaa. Mutta samalla on ihana nähdä kuinka kasvat ja kehityt ja opit uutta. Maailman tärkein, maailman rakkain, Mio.