tiistai 13. helmikuuta 2018

VIISI VUOTTA

Mä yläasteella monesti ihmettelin, että mikä siinä Rouhiksessa on muka niin erityistä, ihanaa ja söpöö? Nimittäin moni tuntui olevan ihastunut tohon ujon oloiseen urheilijapoikaan joka porukassa oli hiljaa ja vain nauroi muiden jutuille. Vaalea kiharapehko, kollarit ja lenkkarit. Sen mä Santusta muistan yläasteelta enkä koskaan sen kummemmin kiinnittänyt siihen huomiota, eikä se muhun, awkwardiin emotyttöön. Oltiin ihan eri maailmoista, toisinaan juteltiin vähäsen niitä näitä, ja varmaan viimeiset ihmiset keiden olis kuvitellut päätyvän yhteen.

2013 kaikki muuttui kun palasin kotipaikkakunnalleni Ruovedelle lukioon. Jokin yhtäkkiä Santussa vaan iski ja sitten se iskikin kovaa. Vaikka hetki meidän yhteen päätymiselle oli maailman huonoin ja asiat meni monimutkaisiksi, niin kumpikaan ei lopulta halunnut luovuttaa. Jonkun toisen kohdalla olisin varmaan antanut asian olla. Se on vaikeeta selittää, mutta ensimmäistä kertaa mulle tuli tunne, että tää on nyt se ihminen. Ja voi kuinka oikeessa se tunne olikaan! 








Vaikka meidän alku oli monella tapaa sotkuinen, niin en luopuisi Santusta mistään hinnasta. Jotkut asiat tekisin eri tavalla, mutta Santusta en luopuis. Me ollaan riidelty monet riidat, itketty monet itkut, naurettu lukemattomat naurut ja rakastetaan toisiamme joka päivä entistä enemmän, jos se nyt enää on mahdollista. Me ollaan kuljettu pitkä matka sieltä hädin tuskin 18 kesäsistä tähän päivään, vaikka lopulta viisi vuottakaan ei oo pitkä aika.


Meidän ensimmäisen asunnon olohuone.



2014 elokuussa muutettiin ensimmäiseen yhteiseen asuntoon Tampereelle ja se on tällä hetkellä meidän pitkäaikaisin asunto missä ollaan asuttu. Mulla on edelleen välillä ikävä sitä pientä 43 neliön asuntoa jossa ehti tapahtua niin paljon. 2015 marraskuussa me mentiin kihloihin. Oltiin oltu todella lähellä eroa, mutta silloiset tapahtumat vain teki kummallekin selväksi ettei kumpikaan halunnut viettää elämäänsä ilman toista ( kuulostaapa dramaattiselta ). Silloin me suljettiin puhelimet ja lukittauduttiin kotiin joksikin aikaa. Voi kuinka monta kertaa me katsottiinkaan Kaksin karkuteillä, heh. Se oli meidän silloinen hyvän mielen leffa ( koska tunnetusti disneyleffat on parhaita ).








2016 toukokuussa isä saattoi mut alttarille Yiruman River Flows In You:n tahdissa ja luovutti mut Santulle. Muistan kuinka hymyilin kuin mielipuoli koko ajan enkä saanut hillittyä hymyäni, en sitten yhtään. Sanottiin "tahdon" ja vietettiin ihanat häät läheisten kanssa. Eikä aikaakaan kun lokakuussa 2016, vain 5kk häistä, raskaustestiin ilmestyi toinen viiva. Muistan kun tein varuiksi vielä digitaalisen testin ja kun siihen ilmestyi sana "raskaana 1-2 viikkoa", soitin Santulle töihin lähes kiljuen. Santtu nauroi ja tuumasi, että "mähän sanoin että sä oot raskaana". Ensin ajateltiin, että kerrotaan vasta jouluna läheisille, mutta arvatkaa pystyttiinkö. Mä jaksoin vissiin sinnitellä iltaan asti ennen kuin kerroin omille vanhemmilleni, Santun vanhemmille kerrottiin parin päivän päästä kun nähtiin.





Ja niin kesäkuussa 2017 tapahtui paras asia, mitä 2013 vuoden tapahtumista on seurannut. Meidän maailman ihanin, pieni kolmikiloinen poika syntyi. Muistan kuinka Santtu kyynelehti kun Mio parkaisi ensimmäisen kerran. Ja ikuisesti tuun muistamaan sen hetken kun tulin suihkusta ja Santtu keinui keinutuolissa aivan uupuneena, mutta hymy huulillaan ja pienen pieni pää ja pipo kurkisti Santun paidan kauluksesta. Enkä vois kuvitellakaan parempaa isää kuin Santtu. Sen suunnattoman rakkauden mikä vallitsee noiden kahden välillä, näkee kilometrien päähän. Santtu on Mion sankari, siitä ei oo epäilystäkään.





Santtu on se joka saa mut kiukustumaan nanosekunnissa, mutta myöskin nauramaan sen jälkeen. Santtu on se kelle voin kertoa kaikki surut ja murheet ja jakaa ilot ja onnen hetket. Santtu on se kehen luotan täydestä sydämestäni ja kenen kanssa oon maailman onnellisin. Kiitos maailman parhaimmalle ystävälle, aviomiehelle ja isälle kuluneista viidestä vuodesta! En malta odottaa kaikkia tulevia vuosia ja niiden tuomia ihania hetkiä ( laittaisintähänsydämenjososaisintällähemmetinuudellakoneellamutkunenosaa ).



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti