perjantai 2. helmikuuta 2018

VAAVERTSON 8KK

Mio hamuilee pinsettiotteella minikokoisia maissinaksurinkuloita ja välillä pysähtyy katsomaan, että mitähän sitä iskän lautaselta sais napattua noin vaivihkaa. Välillä Mio kurkkaa isänsä selän takaa, hymyilee ja pudistelee päätään. Mulla on taas tällainen hetki, etten suostu uskomaan mun vauvan olevan jo niin iso. Koska vasta hetki sitten Mio oli pieni, just ja just päälle kolmikiloinen ja kaikkiin vaatteisiinsa aivan liian pieni. Muistan kun päästiin kotiin niin Santtu joutui heti seuraavana päivänä käymään ostamassa vauvanvaatteita, niin pieniä kuin vain löytyi. Ja nekin oli liian isoja. Ja joka kuukausi mä edelleen kauhistelen tyypin kasvuvauhtia ja haikailen niiden ensimmäisten hetkien perään. 





Asiat jotka on nyt pop: kasvis-broilerisose, kaikki sormiruoka, kävelyauto, imuri, johdot, ylipäätään kaikki kielletty mihin ei sais koskea, kuolapusut, ikkunasta katselu, jumppapallo, kylvyt ( yhä edelleen ), seisoskelu kun isä tai äiti auttaa, hupparin narujen syöminen ( tää on todella iso riesa nykyään ), lamput, hampaiden harjaus, lauleskelu, vauvakavereiden näkeminen, eläimet, kauppareissut, pillimuki, kauha ja kutitukset.






On myös paljon asioita joita ilman vaavertson voisi pärjätä. Kuten vaikkapa vaatteet. Se on mielensäpahoittajan mielestä niin suuri vääryys kun hänelle vaihdetaan vaatetta päälle. Ja voi hyvä luoja jos äiti erehtyy laittamaan ulkovaatteet! Sitä ei sitten suvaita ollenkaan vaan väännetään itsensä niin kaarelle kuin vain ikinä saadaan. "Vaipanvaihto on myös aivan kamalaa, siis miettikää nyt kuinka äiti kehtaa vaihtaa minun märän vaippani kuivaan. Ne myös kehtaa kuvitella, että minä nukkuisin päikkärit. Pyhpah, ei mulla oo aikaa semmoisiin!" 





Mio on kova pudistelemaan päätään, naureskelemaan, hokemaan "babababa" ja "eieieiei". Asioita ja esineitä pitää tutkia pikkutarkasti ja Mio ryömii ihan hurjaa vauhtia huoneesta toiseen. Mio osaa istua ilman tukea selkä suorana ja tosi tukevasti, muttei osaa vielä nousta itse istumaan. Mio on 11,2kg ja 74,5cm mörssäri. Me saadaan nauttia leveistä hymyistä, pusuista ja naurusta joka päivä. Vaikka usein on aika rankkaakin, nää 8 kuukautta ovat olleet elämäni parhaat! En vaan voi käsittää, että meidän pieni täyttää pian vuoden! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti