lauantai 2. syyskuuta 2017

3KK

Meidän vaunuissa tuhiseva herra Siilipöksy täytti tänään kolme kuukautta! Kuulostan niin tyypilliseltä äidiltä kun mietin, että mihin tää aika menee ja missä ihmeessä se meidän vastasyntynyt minityyppi on? Justhan me palattiin sairaalasta kotiin alle kolmekiloinen nyytti mukana ja nyt tyyppi jo yrittää kovaa vauhtia kääntyä mahalleen, kannattelee päätään täysin ja painaa huikeet 7575g! Niin ja mikä 48cm mini? Se on jo 63cm! 

2.6.2017 - 2.9.2017

paino: 3030g -> 7575g
pituus: 48cm -> 63cm 

päänympärys: 34cm -> 42,3cm


Meillä oli eilen 3kk-neuvola missä Mio sai ensimmäiset piikit, rotarokote kun annetaan nesteenä suun kautta. Santtu oli mukana, sillä mä en ikimaailmassa olis selvinny rokotteiden antamisesta Mion kanssa yksin. Santtu siis sai rohkeena pitää herra Siilipöksyä kun äiti yritti vieressä olla itkemättä. Senpäivänen huuto siitä meinaan syntyi. Piikittelyjen jälkeen herra annettiin äidin syliin lohdutettavaksi ja heti katos itku ja suru kun tyrkättiin tissi suuhun. Hyvä ruoka, parempi mieli. Vai miten se nyt menikään. 

Ja kuten arvelinkin, niin tottakai ensimmäisenä puheenaiheena oli ne kuuluisat kiinteät. Annoin neuvolatädin sanoa sanottavansa, mutta ilmoitin kuitenkin meidän jatkavan 6kk asti täysimetyksellä mikäli vaan homma sujuu. Silti niitä tuputettiin, mutta tuputtakoot. Itsepä me nää päätökset tehdään. 


Millainen tapaus nyt sitten kolmen kuukauden iässä herra Siilipöksy on?  

Kylvyt, meritähti-pehmo ( joka on ristitty Burt Reynoldsiksi, ei Reynoldsin itsensä vaan Hart of Dixien takia ), tv:n vilkuilu kun äiti ei näe, sylittelyt, pusut, isä, vaunulenkit, juttelu, mahan pörisyttely, valot, värikkäät lelut, ilman vaippaa oleminen, autossa oleminen, jumppaaminen, hassut laulut joita äiti laulaa, asioiden tutkiminen, mahallaan olo, tavaroiden syöminen, nyrkkien syöminen, äidin ja isän ja oikeastaan kenen tahansa sormien syöminen ja syöminen ylipäätään on parhaita juttuja...

...kun taas pukeminen, vatsavaivat, päikkärit, se kun ei pääse vielä itse mahalleen, liian kauan saman lelun tuijottelu, paikoillaan oleminen, korvien putsaaminen, nenän niistäminen ja oma sänky ei oo yhtään kivoja ja ne aiheuttaa huutoa ja turhautumista. Meillä siis nukutaan yötkin vaunuissa koska se on ainoa paikka missä suostutaan nukkumaan. 


Mio on myös osoittanut omaavansa kovan temperamentin ja lyhyen pinnan. Ja sen myös yleensä kuulee kun herra menettää hermonsa n. nanosekunnissa. Eilen Mio ilahdutti mua ja kaikkia lähikaupassa olijoita huutokonsertilla kun käytiin lenkin päätteeks kaupassa. Muutenkin eilinen oli suoraa huutoa koko ilta, kiitos rokotteiden. Mutta paljon mieluummin kärsitään hetkellisesti rokotteista kuin taudeista joilta rokotteet suojaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti