maanantai 10. heinäkuuta 2017

POHDINTAA IMETYKSESTÄ

Halusin tässä postauksessa tuoda esille mun ajatuksia imetyksestä ja asioita, joita oon huomannut omalla kohdallani. 

Raskaana ollessani ihmettelin, että miten joillekin ihmisille imetyksen epäonnistuminen on niin iso juttu koska ainahan on sitten korvikkeet, ei se lapsi nälässä joudu olemaan. Mites se sitten menikään? No, sairaalassa Nasu oli tosi uninen eikä aluks oikein havahtunut imemään kunnolla. Meille yritettiin tuputtaa lisämaitoo, mutta jostain syystä mä sanoin joka kerta, että en halua ja kyllä me nyt yritetään saada tää imetys lähtemään käyntiin ilman mitään lisämaitoja. Ja niinhän se sitten lähtikin. Kyllä se vaan on mullekin iso juttu.

Yksi asia mitä en osannut odottaa, on se hirveä stressi! Riittääkö mulla nyt varmasti maito? Kyllä se ainakin tähän asti on riittänyt hyvin ja joka neuvolan jälkeen Nasun neuvolakorttiin on kirjattu, että "kasvaa hienosti täysimetyksellä". Myönnettäköön, että jäbä on oikeesti kasvanut hyvin! Sairaalassa paino ei tippunut kuin 5% syntymäpainosta ( 3030g ) ja kotiin tultaessa paino oli 2858g. Siitä kolmessa päivässä syntymäpaino oli ylitetty ja kuukauden ikäisenä paino oli jo 4305g! Välillä meinaa vaan itsellä usko loppua kun Nasu olisi syömässä koko ajan ja sitä miettii, että eikö se saa vatsaansa täyteen. Korviketta en oo suostunut edes kokeilemaan vaikka sitäkin meillä on ihan vaan varalta. Huvittavaa, että pelkään maidon loppuvan vaikka välillä rinnat vuotaa ihan valtoimenaan.



Sitä tiesi kyllä jo etukäteen, että imetys vie aikaa ja on todella sitovaa, mutten todellakaan ollut tajunnut kuinka paljon! Voi olla päiviä kun vaan istutaan sohvan nurkassa ja vedetään imetysmaraton. En oo hetkeen katsellut yhtä paljon elokuvia ja sarjoja kuin viimeisten lähes kuuden viikon aikana ( ja muutamat suositukset on tulossa, stay tuned! ) mikä on tietty ihan hyvää ajanvietettä kun et hirveemmin pysty liikkumaan sillä hetkellä. Kipeetä imetys ei onneks oo tehnyt niinkuin etukäteen pelkäsin, vaan oon säästynyt kivuitta! Toki maidon heruminen ei tunnu mitenkään ihanalta, ihan kuin neuloilla pisteltäis rintoja, mutta ei sekään kipeää tee. Mutta kyllä välillä tekee tiukkaa päästä vessaan, syömään tai juomaan kun toinen on tississä kiinni ja etenkin syöminen ja juominen on maidon riittävyyden kannalta tärkeetä. 

Entä mikä asia mua sekä huvittaa, että pakko myöntää, vähän ärsyttääkin? No se lause minkä kuulin monesti raskausaikana. "Kyllä se imetys vie kaikki raskauskilot". Mun kroppa tais kuunnella tota lausetta ja mun luottoa siihen, että näin tapahtuu ja päättikin siis nauraa takasin. "Hah, ei muuten varmana vie". Eikä muuten viekään. Mulla lähti kahden viikon aikana se 10kg, mutta kroppa pitää todella tiukasti kiinni lopuista 74 kilosta ettei maito vaan pääse loppumaan. Pinnallisesti puhuen se hitusen ärsyttää kun höllyy ja löllyy eikä ne kilot katoa siitä maagisesti niinkuin luvattiin ( perhana vieköön ), mutta en mä niitä ala nyt laihduttamaankaan koska en halua lopettaa imetystä vielä. Eihän jäbä oo kuin vasta 5 viikkoa ja 3 päivää! 

Ja viimeiseen pohdinnan aiheeseen, nimittäin julki-imetys. Mä ensimmäiset kolme viikkoa pitäydyin tiukasti neljän seinän sisällä kun pelkäsin, että minimiehelle iskee nälkä jossain muualla missä en pääse piiloon imettämään. Juttuhan on siis se, että mun mielestä on ihan luonnollista imettää julkisesti ja ihailen niitä ketkä sen uskaltaa tehdä. Itse en kuitenkaan uskaltanut kunnes tuli pikku pakkotilanne. Olin ystävän kanssa limsalla juhannuksena, kun herra ilmoitti kovaan ääneen, että nyt sitä ruokaa. Ahdisti, mutta Sari tsemppas ja niin mä vaan uskalsin kuin uskalsinkin imettää julkisella paikalla. Siinä vaiheessa tajusin sen, etten mä voi lukittautua neljän seinän sisälle jos mun lapselle iskeekin nälkä jossain muualla. Mä siis otin sen asenteen, että jos Nasulle tulee nälkä niin sittenhän hän saa ruokaa. Seuraava askel oli imettää kotona kaverin tai perhetyöntekijän läsnäollessa. Seuraavaksi imetin äidin luona vaikka porukkaa oli kotona. Sitten imetin neuvolassa ja mun appivanhempien luona. Ja voin sanoa, että luoja kuinka helpottavaa oli päästä tosta julkisesti imettämisen pelosta! Hölmöähän se on, että muiden julkisesti imettäminen oli mulle ok, mutta itse en uskaltanut. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti