torstai 2. helmikuuta 2017

KAMALA, KAMALAMPI, RASKAUS

Paljon on tullut hehkutettua raskautta blogissa. Raskaaksi tuloa, poikalupausta, vauvalle hankintoja.. Mutta mites se todellisuus kaiken takana? 


Kivut. Mulla alkoi issiaskivut jo varhaisilla viikoilla ja ne ovat pahentuneet aina tähän saakka ( jos ne vielä pahenee niin en tiedä mitä teen ) ja nykyään kävely on maailman vaikeinta, jopa istuessa ja maatessa jalka särkee ihan hulluna. Oon oikeasti oppinut arvostamaan kävelykykyä ja normaalia liikuntakykyä, koska mulla ei sitä tällä hetkellä ole. Mä käyn lenkeillä viikottain, joskus päivittäinkin, mutta pisin matka minkä pystyn menemään on kaksi kilometriä ja sen kävelyyn kuluu tunti. Ja sen tunnin aikana koen aina järkyttävää kipua koko ajan, jokaisella askeleella. 


Nukkuminen. Alkuun on ihanaa kun oot aiemmin kärsinyt unettomuudesta, mutta alkuraskauden väsymys saa sut nukkumaan paremmin kuin koskaan ennen. Sitä iloa kesti mulla ehkä viikolle 10. Nykyään nukahdan todella nopeasti, mutta tunnin nukkumisen jälkeen herään enkä tahdo saada koko loppuyönä unta enää. Siinä vaiheessa se kumppanin tyytyväinen kuorsaaminen saattaa hiukkasen ottaa aivoon. 

Turvotus ja painonnousu. Mikäs sen parempaa jo valmiiksi huonolle itsetunnolle, kun paino nousee sellaisiin lukemiin, ettet oo aiemmin eläissäs painanut näin paljon. Naama turpoo kun ilmapallo, reisiä unohtamatta. Myönnän, että itselle tää turpoaminen ja painonnousu on ollut paljon vaikeempaa kun mitä aluks odotin ja oletin, etenkin kun tulin raskaaksi lihottuani ensin 7kg häistä. Karkki vaan on liian hyvää..


Henkinen puoli. No ensinnäkään pääkoppa ei tahdo pysyä kropan rajuissa muutoksissa mukana ja se vaikeuttaa niiden muutosten hyväksymistä. Olo on ruma, kaikki asiat itkettää tai kiukuttaa, mutta viiden sekunnin päästä saatat olla kun naantalin aurinko ( kiukutukseen suosittelen itse sims memejä joille nauroin eilen katketakseni ). Mulla on myös oloa ja asioita vaikeuttanut masennus, joka on ottanut takapakkia tässä viimeisten kolmen kuukauden aikana mun lopetettua masennuslääkkeet raskauden alettua, mutta siihen onneksi saan apua neuvolasta ja läheisistä. Yksi mulle tärkeä turvaverkko on ollut myös kesäkuisten facebook-ryhmä ja siitä muodostunut pienempi whatsapp-ryhmä joissa molemmissa on erittäin tiivis ja hyvä ryhmähenki. ♥

Kiittäkäämme raskautta liikuntakyvyttömyydestä, turvotuksesta, mielihaluista, itkemisestä, kiukunpuuskista, jatkuvasta vessahädästä, rikkinäisestä ihosta sekä siitä maailman rakkaimmasta asiasta, jonka vuoksi nää kaikki siedetään. ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti