lauantai 3. joulukuuta 2016

TÄSTÄ EI PUHUTA

Entä kun negatiiviset ajatukset raskauteen liittyen, raskauden aikana, tulee yllätyksenä?

Ei, mä en todellakaan kadu raskauttani enkä nasua millään lailla. En malta odottaa, että kesäkuu tulee ja saadaan nyytti maailmaan. Mutta kyllä niitä negatiivisia ajatuksia vaan tulee ja ainakin mulle ne tuli täysin yllätyksenä. 

1. Miten meidän parisuhde tulee muuttumaan? Tätä mä mietin todella paljon ja sitten kun se plussa pärähti testiin niin rupesin miettimään, että mitä jos väsymys ja vauva-arki vaikuttaakin negatiivisesti? Santtu mua on rauhoitellut, että kyllä se vauva tulee vaan parantamaan meidän suhdetta ja tuo paljon enemmän sisältöäkin elämään. Oon ruvennut itsekin kallistumaan tälle ajattelutavalle mikä auttaa mua nauttimaan enemmän raskaudesta.

2. Osaanko mä enää olla muuta, kuin äiti? Mua omalla lailla ehkä ahdistaa välillä jutella kavereille tai kirjoittaa blogia, koska mitä mulle kuuluu? No pelkkää raskautta. Mun elämässä ei oo tällä hetkellä oikeastaan muuta kuin raskaus ja se on myöskin älyttömän iso ja tärkeä asia. Välillä vaan toivon, että osaisin keksiä muita puheenaiheita kuin raskaus ja sen tuoma väsymys, kivut ja mielialavaihtelut. Tunnen kyllä olevani oma itseni edelleen, mutta raskaus vaikuttaa muhun paljon enemmän kuin mitä odotin. 


3. Miten mun kroppa muuttuu ja palautuuko se koskaan? Tää on ainakin mulle ensisynnyttäjänä ollut yks jopa pelon aihe, koska pelkään etten toivukaan synnytyksestä kunnolla. Eikä sitä pelkoa yhtään hälvennä kaikki "kyllä siinä kuule saattaa mennä ikuisuus kun palaudut"-pelottelut. Koska tottakai haluan jaksaa touhuta nasun kanssa ja tehdä ja liikkua muutenkin. 

4. Olenko huono ihminen kun koko ajan ahdistaa? No en ole. Mulla yrittää puskea raskausajan masennus päälle, mutta ei se tee musta sen huonompaa äitiä ja ihmistä kuin niistäkään, ketkä säteilevät onnesta koko raskauden ajan. Mulla on myös tosi kovia mielialavaihteluita mitkä vaikuttaa asiaan. Vähän sellanen fiilis, että raskaana olevan naisen pitäis olla säteilevä ja oikein hehkua sitä onnea joka hemmetin sekunti. Itse taidan hehkua vaan sitä "olen juuri ryöminyt sillan alta"-fiilistä.. 

Siinä muutama negatiivinen fiilis ja ajatus, joita tässä on ollut. Mun mielestä raskauden aikaiset negatiiviset fiilikset eivät saisi olla tabu, vaan niistä pitäisi saada puhua ilman, että leimataan huonoksi ihmiseksi ja äidiksi. Itse en ainakaan aio kuunnella yhtään pahaa sanaa siitä, kuinka en olisi valmis ja kuinka oikein tulen pärjäämään kun on tällaisia ajatuksia. 

4 kommenttia:

  1. Moikka! Ihanaa, että uskallat nostaa esiin myös näitä miinuspuolia sekä raskaudesta että ihan elämästä yleensäkin. Ihan varmasti jokainen äiti ja myös useat isät on miettineet noita asioita, mutta jos niistä ei kukaan puhu niin kaikki jää yksin vellomaan niiden kanssa. Musta tuntuu, että ne, jotka uskaltaa sanoa asioita ääneen, on ehkä vielä jotenkin valmiimpia kohtaamaan ne jutut kuin ne, jotka märehtii itsekseen eikä uskalla myöntää edes itselleen että välillä epäilyttää ja pelottaa. Mun mielestä kuulostat siltä että susta tulee hyvä ja rakastava äiti, ja Santusta aivan yhtä ihana isä. Ja ihan by the way, sun maha on ihan älyttömän söpö! :D ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heissan! 😊 Se oli kyllä itelle pelottavaa kun niitä ajatuksia tuli, alkuun (etenkin kun on niin herkkänä kaikelle) luulin että oon huono ihminen enkä sovi äidiks, mutta sit järki rupes palaan päähän kun käsitteli asioita. Etenkin oman äidin kanssa puhuminen autto hirveästi. Joo meidän nasu oli tuplasti sen painonen kun mitä pitäis niin maha jo nyt hervoton. :D Ja kiitos paljon, kyllä me parhaamme yritetään ❤

      Poista
  2. Mun mielestä on oikeasti ihan täysin normaalia pohtia asioita, niitä negatiivissävytteisiäkin. Lapsen saaminen on elämää mullistava asia. Itse olisin ainakin ihan kauhuissani ja maalaisin kaikki pirut seinälle :D Mun mielestä on erittäin tärkeää hyväksyä omat erilaiset tunteet ja ajatukset. Prosessoimalla niitä itsekseen ja vaikka jonkun toisen vastaavassa tilanteessa olevan kanssa (tai vaikkapa muiden perheellisten kanssa), saa erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia asioista. Tsemppiä raskauteen ja tunnemyllerrykseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuun itellä oli kuva, että mun pitäis olla aina onnellinen, mutta onneks tajusin ettei se vaan mee niin. Ja että on lupa käydä kaikkia tunteita läpi. :) eikä ne negatiiviset tunteet vähennä rakkautta lasta kohtaan. Onneks on olemassa vertaistukea ja läheiset. ❤ Kiitos paljon! :)

      Poista