perjantai 14. lokakuuta 2016

KUN PROJEKTI KASVOI KOLMELLA KILOLLA

Hörpin lasista karpalomehua ja katselen välillä pihalle, missä oikeesti näkyy ruohikkoa, puita, peltoo.. Eikä sitä ainaista betoniviidakkoo. Ei suoraan ikkunan edessä olevaa toista kerrostaloa. Eli kyllä, jälleen ollaan äidin hoivissa. Ollaan oltu jo keskiviikosta asti, sillä kävin kotona Tampereella vain parin päivän käännöksen. 

Äidin luona on kunnollinen, toimiva vaaka. Oon nyt parin viikon ajan mässännyt, mässännyt ja mässännyt. Taukoamatta. Mä lopetin 2-3vko sitten masennuslääkkeet, jotka aiheutti huonoa oloa ja ruokahaluttomuutta. Nyt kun se tunne olikin yhtäkkiä tiessään, en tehnyt mitään muuta kuin söin. Ja söin. Kaiken kukkuraks söin kaikkee sokerihöttöö, mikä ei todellakaan auta mun -6kg projektissa joka on nyt muuttunut -9kg projektiks. Aamupaino tänään? 67.4kg. Fiilis tosta luvusta? Ottaa päähän, ahdistaa. 

Nyt on siis aika ruveta tekemään salitreeniä ( jota en oo tehnyt yli vuoteen ) lenkkeilyn lisäks ja siivota ruokavalio. Ja jotenkin mun pitäis vaan juoda se pari litraa vettä päivässä, vaikka se kuinka pakkopullaa oliskin. Ehkä se myös onnistuu nyt paremmin kun oon herännyt taas tähän tilanteeseen ja kun se mun parin viikon aikainen jatkuva nälkä on hellittänyt. Uskoisin, että mun kohdalla pieni somelakkokin olis taas paikallaan koska koen kamalaa painetta muiden treenikuvista ( tähän Santtu sanois, että voisinhan mäkin laitella treenikuvia, mutten tykkää laittaa niitä ). 


Tähän mennessä mun -6kg projekti on ollut aikamoista pakkopullaa loppupeleissä. Nyt, -9kg projekti, on ( ainakin toivon mukaan ) puhdasta halua elää terveellisemmin mun itseni vuoksi. Tai ei mua haittais vaikka paino olis 70kg kunhan se ei oo sitä pelkkää rasvaa niinkuin mulla. Ei tää paino lihasta oo kaikkien karkkien, poppareiden, limsojen ja keksien jälkeen. Tai no, ollaan me oltu jo reilu viikon verran karkkilakossa ja tavotteena on olla vuosi. So far so good!

Mä kaipaan todellista aivojen ja mielen reboostaamista..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti