perjantai 14. lokakuuta 2016

ETSITÄÄN YMMÄRRYSTÄ

En tiedä ootteko huomanneet, mutta mun blogitekstit on olleet tosi väkinäisiä viime aikoina. Mä joudun tekemään töitä jotta saan päässä pyörivät ajatukset ulos kirjoituksena ja mun omaan silmään lopputulos on todella, no.. Väkinäistä. En mä muuta sanaa sille keksi. Itse tykkään lukea sujuvaa tekstiä ja pyrin aina siihen, että mun oma teksti olis mahdollisimman sujuvaa. Näin se ei oo ollut viime päivinä enkä tiedä edes, miks oon julkaissut blogipostauksia? Näinä aikoina olis varmaan hyötyä siitä, jos tekis pari julkasua varastoon, mutta kokeiltu on ja todettu ettei se oo mun juttu.

Mikä mulla sitten on? Mikä mun mieltä vaivaa niin, että tekstien ulosanto on kerrassaan kamalaa luettavaa? Valitettavasti siitä en voi vielä kertoo. Se voi olla, että postausten tekeminen rupeaa taas sujumaan tai sitten blogi voi hiljentyä hetkeksi kokonaan. Mä pyrin ensimmäiseen. Tiedän, että tää postaus saattaa herättää kysymyksiä ja moni voi miettiä:"Miksi sanoa blogissa, että jokin vaivaa jos ei voi kertoa, että mikä?" Syynä se, että ymmärrätte mun mielen päällä olevan jotain joka vie energiaa ja jonka takia blogi saattaa olla todella hataralla pohjalla jonkin aikaa. Kyse ei ole siitä etten viitsi. 




Sen voin sanoa, että oon valvonut öitä. Oon miettinyt, miettinyt ja miettinyt. Itkenyt ja nauranut, todennäköisesti pelkkää väsymyksen tuotetta. Ja tän kaiken keskellä on ihana päästä maalle hengähtämään, pois kaupungista. Lepäämään ja lataamaan akkuja. Jokainen, joka on maalta kotoisin ja asuu nykyään kaupungissa, tietää tän tunteen. Helpotuksen jota ei voi oikein edes sanoin kuvailla.






Puiden lehdet ruska-aikana, metsän takaa pilkistävä aurinko, appivanhempien Taneli-kissan rapsuttamista ( Taneli on harvinaisen hurmaana herraskissa ja hurja saalistaja ) ja raikas ilma. Kyllä mä vaan niin paljon haluaisin asua maalla. 

"Voi haukotus!"


En oo tyytyväinen tähänkään tekstiin aivan täysin, mutta se antaa jonkinlaisen selityksen esiasteen mun tönkölle kirjoittamiselle. Uskon, että kun sen aika tulee niin kirjoittaminenkin on taas helpompaa ( muualle kuin päiväkirjaan, heh ). 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti