keskiviikko 3. elokuuta 2016

YOU ARE MY TODAY AND ALL OF MY TOMORROWS

LÄSSYNLÄÄ-VAROITUS! ÄLÄ JATKA JOS ET KESTÄ DRAMATIIKKAA JA ROMANTIIKKAA JA KAIKENLAISTA TIIKKAA!
 
Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka Suuri rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieluisin muistoni
Päivä 18 – Mieluisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki
 
Tänään olis siis ollut vuorossa kirjoittaa siitä niin uskomattomasta ensirakkaudesta, mutta rehellisesti sanottuna, mitkään maailman ensirakkaudet ei vedä vertoja tälle. Just tälle suhteelle, avioliitolle, ystävyydelle. Ennen Santtua mä en oo halunnut koskaan naimisiin saatika lapsia. Santun myötä mun koko ajatusmaailma on heittänyt häränpyllyä ja musta tuntuu, että musta on tullut entistä enemmän, sataprosenttisen aidosti ja varmasti oma itseni. 

Me tavattiin Santun kanssa vuonna 2008, 13-vuotiaina kersoina. Ensitapaamisesta en kyllä muista oikeestaan mitään muuta kuin sen vaaleen pellavapään. Me oltiin yläasteella rinnakkaisluokilla eikä niin hirveästi tekemisissä oikeastaan. Välillä juteltiin niitä näitä. Muistan kun niin moni oli Santtuun ihastunut ja mä aina mietin, että mitä ne kaikki näkee siinä. 

Yläaste tuli ja meni, mä muutin vuodeks Tampereelle jonka jälkeen 2012 palasin Ruovedelle lukioon, missä Santtukin oli. Mulla oli tollon joku ihme vimma, että pakko valmistua samaan aikaan kun muutkin mun ikäset ja yritin saada lukioo suoritettua kahteen vuoteen, mikä tarkotti pahimmillaan kymmentä kurssia jaksoon ja lopulta burn out. Anyways, me oltiin siis Santun kanssa samoilla matikan- ja historiantunneilla sekä yhdellä kuviskurssilla. Alkuun en kiinnittänyt Santtuun sen enempää huomiota kuin tavallisestikaan, välillä kyseltiin toisiltamme läksyjä sun muuta. 

Lopulta tuli vuosi 2013, helmikuu ja jokin iski mua, kuin olis moukarilla lyöty. Yhtäkkiä aloin kiinnittämään Santtuun huomiota ihan erilailla ja potkiaisissa juteltiin lähes koko ilta kahdestaan. Wanhojen jatkoilla sama homma, vietettiin koko ilta jutellen. Alettiin istua historiantunneilla vierekkäin. Lopulta Santtu alkoi käymään mun luona ennen jääkiekkoreenejä ja vietettiin viikonloppuisin aikaa yhdessä. Mä olin päätä pahkaa ihastunut ja kaikesta päätellen niin tais olla toi toinenkin osapuoli. Meidän yhdessäolosta ei kuitenkaan tykätty, meistä puhuttiin pahaa ja jotkut yritti jopa puhua musta pahaa Santulle jotta se ei olis mun kanssa. 

2014 Santtu pääsi ylioppilaaks ja loppukesästä alettiin etsiä yhteistä kämppää Tampereelta kunnes sitten muutettiin syyskuussa meidän ihkaensimmäiseen yhteiseen kotiin. Elo oli aika tasaista, kunnes syksyllä 2015 oltiin eron partaalla. Mä muistan kuinka me molemmat itkettiin keittiön lattialla keskellä yötä. Me suljettiin puhelimet ja jäätiin kotiin eristyksiin pariks päiväks ihan kahdestaan. Parista päivästä tuli pari viikkoa. Me tehtiin aivan helvetisti töitä meidän parisuhteen eteen, me ei oltu valmiita luovuttamaan. Ja sitten me mentiin kihloihin. Se tuntui niin oikeelta, oltiin löydetty toisemme uudestaan ja tajuttiin, että rakastetaan toisiamme enemmän kuin mitään eikä aiottu päästää toisistamme irti mistään hinnasta.

Tuli vuosi 2016, meille tuli kolme vuotta täyteen, muutettiin uuteen kotiin ja suunniteltiin häitä. Mentiin 14.5.2016 naimisiin meidän kotikylän kirkossa enkä oo koskaan ollut niin onnellinen kuin sillon kun kuulin sanat "julistan teidät mieheksi ja vaimoksi". Mä oon meidän hääpäivästä kirjoittanutkin ja siitä voi lukea täältä.

Santtu on koiraihminen joka vihaa imurointia ja rakastaa juustoo, juustonaksuja, kahvia ja auringonottoo ja joka ei koskaan jaksa lukee kirjoja loppuun. oon kissaihminen joka vihaa auringonottoo ja kuumuutta ja rakastaa kirjoja, kaikkee makeeta ja talvee ja joka haluais kerätä kaikki Disneyn klassikot.

Tuntuu, että tää kirjoitus oli vaan pintaraapasu meidän yhteisestä matkasta ja meistä, mutta ei tätä kaikkee edes osaa pukea sanoiks. Me ollaan koettu älyttömän vaikeita aikoja, mutta samalla niin hyviä hetkiä. Kaikenkaikkiaan mä oon maailman onnellisin saadessani viettää loppuelämäni just tän ihmisen kanssa. Me ollaan aika erilaisia, mutta samaan aikaan sovitaan yhteen täydellisesti.

2 kommenttia:

  1. Ihan tippa tulee linssiin tätä lukiessa, tästä tekstistä vaan huokuu teidän aito rakkaus <3 Siitä tietää että on oikean ihmisen kanssa jos ollaan erilaisia mutta samaan aikaan täydennetään toisiaan ja sovitaa yhteen kun palapelin palaset! Aivan ihana postaus!

    https://notttwice.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjasti! :) Kyllä sitä itelläkin meinas tulla tippa linssiin tätä kirjoittaessa, niin paljon ehtiny tapahtua ja niin monenlaisesta ollaan selvitty! <3

      Käyn katsomassa sun blogia! :)

      Poista