lauantai 14. marraskuuta 2015

PRAY FOR PARIS

Kun menin illalla nukkumaan, ajattelin mennyttä päivää ihan tavallisena perjantaina. Kirjoittelin blogia, kävin kaupassa, katselin televisiota, odottelin Santtua lätkäharkoista. Kun heräsin yöllä ja unettomuutta potiessa selailin uutisia ja facebookia, järkytyin. Siinä missä meillä Suomessa on ollut turvallinen ja tavallinen päivä, Ranskassa tuo perjantai 13.11.2015 on suuren surun päivä. Siinä missä me murehditaan paria liikakiloa, joululahjoja, rahaa, niin Ranskassa aivan liian moni joutuu murehtimaan missä heidän läheisensä ovat. Ovatko he kadoksissa, kuolleet, mitä? Meidän murheet vaikuttaa yhtäkkiä aivan mitättömiltä, eikö? 

Yli sata kuollutta ja kaksisataa haavoittunutta terrorismi-iskuissa Pariisissa. Pistää miettimään, että mikä saa ihmisen ryhtymään moiseen kauhutekoon? Uskonto, oikeasti? Niin moni kuoli ja haavoittui aivan turhaan. En ymmärrä miksei jokainen voi uskoa mihin haluaa ja jättää muiden uskomukset ja elämät rauhaan, ihmiselämä on liian arvokas tuhlattavaksi. Eikä etenkään kukaan muu saisi päättää elätkö huomiseen. Mä en yleistä, ymmärrän että nuokin hyökkääjät olivat vain pieni osa suuresta uskontoryhmästä. Terroristit ja islaminuskoiset, muslimit, juutalaiset, kristityt, ne ovat eri asioita. Mutta mikään, ei mikään oikeuta moiseen hirmutekoon ja toivon, että jokaikinen hyökkääjä saadaan kiinni. 


































Mielessäni toivon voimaa iskuissa kuolleiden läheisille sekä haavoittuneille ja heidän läheisilleen. 

- immu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti