lauantai 17. lokakuuta 2015

Koti kullan kallis

Moni saa olla onnellinen, kuten oma poikaystäväni, jos omistaa lapsuudenkodin. Kodin, jossa varttui ja kasvoi. Kodin, joka on täynnä muistoja lapsuudesta. Mulla sitä ei nimittäin ole. Me asuttiin useassa eri kerrostaloasunnossa mun ensimmäisen viiden ikävuoden aikana kunnes muutettiin omakotitaloon josta olisin voinut sanoa sen olevan mun lapsuudenkoti, mutta sitä onnea kesti vain 7 vuotta kun 2007 meidän koti paloi. Sen jälkeen asuin isäni kanssa väliaikaisessa asunnossa kun isä rakennutti palaneen talon tilalle uuden, jossa asuttiin kaksi vuotta kunnes isä muutti Tampereelle töiden perässä ja mä muutin äidin luo.

Äidin luona ehdin asua vain n.1,5v kunnes pääsin peruskoulusta ja muutin ekaa kertaa omilleni vain 16-vuotiaana. Muutin Tampereelle rämään opiskelijakämppään Peltolammille josta muutin vain muutaman kk jälkeen mun parhaan ystävän, Suvin, kanssa Hervantaan toiseen opiskelijakämppään kämppiksiks. Tän jälkeen asuin hetken taas äidin luona, kunnes muutin omaan asuntoon Ruovedelle josta muutin vuoden jälkeen Tampereelle isäni luo.

Eli aika useaan otteeseen on tullut muutettua eikä mulla oo ollut pysyvää kotia. Jos kodiks jotain kutsun, niin kotia äidin luona vaikka siellä oonkin asunut yhteensä vain kaks vuotta. Toinen mistä käytän koti-nimitystä, on mun ja Santun kämppä Tampereella jossa ollaan nyt asuttu yli vuosi.

Yhteen muuttaminen oli tosi iso juttu ja oon tyytyväinen, että oltiin seurusteltu n.1,5v ennenkuin muutettiin yhteen. Ja sekin alkoi siitä, kun ihan huvikseen katseltiin kämppiä netistä ja seuraavassa hetkessä oltiinkin jo näytöissä ja laittamassa asuntohakemuksia. Ei onneks ehditty kauaa edes etsiä, kun saatiin tää asunto. Ja ollaan viihdytty tässä paremmin kuin hyvin! 








Jos pitää omia lemppareita valita kotoa, niin tällä hetkellä taitaa olla mulla ehdoton ykkönen toi kehyksissä oleva Nelson Mandelan juliste.

Onko teillä lapsuudenkotia? Entä mitkä on teidän lempparit kotona? 
- immu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti