keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Joulufiilis, kellohame ja muka-aikuinen

Tiedättekö, mikä järkyttävä first world problem tulee aina eteen, kun pitäis kirjoittaa joku uus blogiteksti? "Koeta nyt keksiä siihen joku naseva otsikko, hemmetti soikoon".



Mutta jooh elikkäs, mua on vaivannu nyt eilisillasta lähtien mulle hyvin, hyvin outo asia, nimittäin joulufiilis! 

Mä en muista, koska mulla olis viimeks ollut oikeasti joulufiilis. Ehkä joskus penskana, kun odotti niitä paketteja mitkä ei oikeastaan tänä päivänä enää innosta juurikaan ( Mä voin rehellisesti väittää, etten pidä lahjoista, koska mä en tiedä miten niihin pitäis aina reagoida. Mä en vaan osaa! ). Totta kai aina mulle tulee sillon jouluaattona semmonen tietty fiilis kun ollaan koko perhe koossa ( no joo, mä oon ainoa joka on muuttanut pois kotoa.. ) ja kun etenkin pojat, meidän katraan nuorimmat, vielä on jonkun verran niiden lahjojen perään ja ne kuikuilee heti aamusta kuusen alle.

Mä oon myöskin jokaisessa muussa asiassa niin perinteitä vastaan, mutta meidän perheen jouluperinteet on mulle niin pyhä asia kun vaan olla voi! Ne perinteet nimenomaan tekee sen joulun, kuten vaikkapa aamupuuro. Meillä ei laiteta mantelia riisipuuroon mun ja mun veljen allergioiden takia, joten meillä on aina rusina siellä joukossa. :D Ja meidän perheessä on aina myöskin ollut osana joulua, että lapset saa aamulla aamupaketit ( mä oon tippunu jo pois tästä, ehkä 20-vuotiasta ei lasketa enää lapseks? ) joiden avulla ne ehkä sitten selviää sinne iltaan asti.

Me ei juurikaan katsota enää mitään joulun ohjelmia kun nuorimmatkin sisarukset on jo sen 14-vuotiaita kumpainenkin, vaan katellaan jotain leffoja tai sarjoja ja ollaan ulkona. Jouluruoan jälkeen huilataan, lämmitetään sauna ja kun kaikki on saunonu ja valmiita, jaetaan lahjat. Meillä on myös tapana, että vuorotellen aina aukaistaan yks paketti kerrallaan ( ja yleensä muilla menee hermot kun mä otan vaan valokuvia enkä aukaise omiani ) jotta kaikki näkee mitä kukakin on saanut. :) Loppuilta meillä yleensä meneekin yhdessä lautapelejä pelaillen ja jutellen, ja viimeset kaks joulua mitä ollaan Santun kanssa oltu yhdessä, Santtu on jouluaaton viettänyt kotonaan ja tullut illalla meille.



Nykyään kun asutaan omassa asunnossa, jää joulu meillä perheen luona aika lyhyeks Oonan takia. Vietetään yleensä jouluaatto kumpikin kotona ja joulupäivänä tullaan jo takaisin Tampereelle.

Mutta se ei tänä vuonna tunnu mua haittaavan, nimittäin päästään jaarittelun jälkeen tähän mun joulufiilikseen. Mulla on hirveä hinku saada tänä vuonna meillekin oma kuusi, koristella se, laittaa jouluvaloja, leipoa pipareita, huudattaa joululauluja, katsoa jotain ihanaa leffaa kynttilänvalossa ja päätin, että tänä vuonna avataan lahjoja myös kaksin Tampereella kotona, eli pidetään vielä lisäksi vähän niinkuin oma joulu. Onko tää sitä aikuistumista?

Onko kellään muulla jo näin lokakuun kunniaks joulufiilis? 

- immu

p.s. Oon aivan rakastunut henkkamaukalta ostettuun mustaan kellohameeseen! Mitä tykkäätte? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti