tiistai 29. syyskuuta 2015

Suuri rakkauteni

Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka Suuri rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieluisin muistoni
Päivä 18 – Mieluisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

Ensimmäinen rakkaus mulla oli ja meni, mutta haluan kirjoittaa sen teini-iän hurman sijaan mun tähänastisen elämäni suuresta rakkaudesta nimeltä Santtu. Okei, kyl sekin alko suht teininä, eli meikäläisen ollessa 18.




Santun kanssa ollaan kotoisin samalta paikkakunnalta ja yläaste oltiin rinnakkaisluokilla, myöhemmin oltiin hetken aikaa samassa lukiossa meidän kotipaikkakunnalla. Moni tyttö huokaili Santun perään jo yläasteella, mutta sillon mä en ollut yks näistä tytöistä. Mun yks entinen kaverikin oli joskus Santtuun ihastunut ja mä yläasteella jaksoin ihmetellä, että mitä kaikki näkee siinä. :D 


Mun ainokaisen lukiovuoden lopuilla ihastuin Santtuun aivan päätä pahkaa. Ja sitä sen suuremmin kaunistelematta, päätin humalassa tehdä asialle jotakin. Potkiaisiltana, yli 2,5v sitten meidän yhteinen taival alkoi. Aluks se oli enemmänkin ystävyyttä joka rupes syvenemään. Meidän "juttu" oli huono asia monien mielestä erinäisistä syistä, mutta jostain syystä se ei kiinnostanut mua tippaakaan. Mä tiesin, että mä haluan olla Santun kanssa enemmän kun mitään muuta. Ja siinä päätöksessä mä myös pysyin. 

Me ollaan todella erilaisia, mutta omalla hölmöllä tavallamme täydellisiä toisillemme. Santtu on rauhallinen ja hiljanen, pelaa jääkiekkoa ja seuraa sitä kaikin mahdollisin tavoin ja on ehkä vähän enemmän semmonen kiltti naapurinpoika, kun mä taas oon todella temperamenttinen ja omistan tosi lyhyen pinnan, oon puhelias ja vastoin yleistä naapurintyttö-lookia mulla on toinen käsi lähes kokonaan tatuoitu ( + tatskat kaulassa, lantiossa, sormissa, nilkassa, jalkapöydissä... ). Santtu on koiraihminen, mä oon kissaihminen. Mä rakastan kuunnella musiikkia, Santulla ei oo mitään hajua mikä Good Charlotte on. 
Mutta meidän vastakohdat täydentää hyvin toisiaan. Kun mä stressaan ja oon hermoromahduksen partaalla, Santtu pysyy rauhallisena ja osaa rauhotella muakin. Santtu on myös enemmän järki-ihmisiä, kun mä taas toimin hetken mielijohteesta ja tunteen mukaan. Hyvä että mulla on aivotkin tässä parisuhteessa joka puhuu järkee mulle! :D

Ja kun puhun suuresta rakkaudesta, sitä tää kyllä on, ainakin mulle. 2,5v yhdessä eikä tunteet oo hiipunu tippaakaan. Päinvastoin. Santtu on ainoo ihminen, kenen kanssa osaisin kuvitella tulevaisuuden.

Onko teillä suuria rakkauksia ollut vielä teidän elämässä?

- immu 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti