torstai 16. elokuuta 2018

PÄIVÄ KUVINA



TIISTAI 14.8.2018




8:15 Havahdun höpöttelyyn joka kuuluu Mion huoneesta. Itsehän voisin nukkua vaikka kuinka myöhään, mutta kun taapero herää niin herään minäkin. Olisinpa aamuvirkku... Mutta meidän perheen toinen aamuvirkku on kahdeksasta neljään töissä ja toinen herätti mut juuri. 

8:31 Laitan Kaapon pyörimään jota taapero jää tuijottamaan vesipullon kanssa sillä välin kun mä laitan aamupalat, päivävaatteet, potan ja vaipanvaihtovermeet valmiiksi. Samalla saan heräillä vähän aikaa rauhassa. 

8:40 Taapero töpsöttelee sopivasti keittiöön ilmoittamaan, että hänen on nälkä. Selvä, murkinaa herralle ja jopa yksi banaani menee alas ruisleivän lentäessä lattialle. Samalla syön itse aamupalaa vaikkakin siinä on riskinsä, ettei Mio suostu syömään omaa ruokaansa vaan alkaa vinkua mun ruoan perään. 






9:26 On syöty, potalla käyty, vaippa vaihdettu ja päivävaatteet saatu ylle. Luetaan kirja jos toinenkin ja saan jopa uppoamaan Miolle Jason-kirjan sekä Tomppa-kirjan sen ainaisen Pienen sinisen auton sijaan. Rakastan Pientä sinistä autoa ja se on yksi mun lapsuuden lempisaduista, mutta nyt ymmärrän miltä mun äidistä on tuntunut.

11:04 Mio on kiukutellut ja raivonnut viimeiset puolitoista tuntia. Ensin kiukuteltiin vaikka kokeilin mitä leluja ja leikkejä eikä ollut saduistakaan apua. Pihalla jaksettiin olla tyytyväisenä ensimmäiset viisi minuuttia ja sen jälkeen loppuaika oli huutoa ja kiukuttelua. Kokeilen antaa Miolle makaronia jota se normaalisti rakastaa syödä, mutta koko lautasen sisältö päätyy lattialle. Huoh…




11:48 Mio saa niin hirveän raivokohtauksen, ettei tahdo rauhottua millään. Itkee, huutaa, potkii ja lyö kun yritän rauhoitella sylissä. Kun pitkän yrityksen jälkeen Mio rauhoittuu, kokeilen syöttämistä uudestaan. Lopputulos on, että saan spaghetit valkoiselle neuleelle taaperon saadessa uuden kiukkukohtauksen kesken ruokailun. Mio potalle katsomaan Kaapoa ( vuoden äiti palkinto... ) ja mä siivoon taaperon jäljet keittiössä. Kurkkaan Mion touhuja vain huomatakseni herran uittavan käsiään pissapotassa ja yrittävän kaataa potan sisällön lattialle. 
12:10 Tavarat kasassa, lapsi kainalossa, autonavaimet on... Sitten neuvolapsykologille!




13:52 Kotona. Jouduttiin lähtemään aikaisemmin Mion huutamisen takia. Syötin, vaihdoin vaipan ja jopa pyjaman Mion päälle ollessani varma autoon nukahtamisesta, mutta ei. Sen sijaan, että nyt saisin itse levätä kannettuani nukkuvan taaperon sänkyynsä, putsaan olohuoneen lattiaa vaipan ja pyjaman läpäisseestä kakasta jonka huomasin vasta astuttuani siihen. MITEN?! Tilanne vaatii kokista... Eikä mikään muu paikka kun mun syli kelpaa.




18:00 Vaatteet vaihtoon jo kolmatta kertaa tän päivän aikana. Sen jälkeen saan taistella vielä kauan, ennen kuin neljän aikaan Mio nukahtaa pystyyn mun syliin. Hienoa, tänä iltana saakin odotella nukkumattia... Santtu tulee kotiin ja herätetään Mio puoli kuusi. Tästä ei taapero ilahdu, mutta me halutaan joskus yöunillekin. Mä lähden salille vetämään henkeä ja nauttimaan siitä luksuksesta, kun kukaan ei roiku jalassa kiinni. 




21:34 "Ei toivoakaan, että menis nukkumaan" viestitän äidille. Pyjama on yltäpäältä piimässä ja koska puhdas pyjama on vielä kostea, kehitellään me kuivatuspatentti. Se kuivattaja saattaisi olla tarpeen näin lapsiperheessä. Luetaan kirjoja ja katsellaan kun taapero juoksee ympyrää. 

23:30 Vihdoin Mio on kuluttanut varavirtalähteensä loppuun ja nukahtaa mun syliin. Itse jaksaa hädin tuskin syödä kun nukahtaa jo itsekin. 

p.s. Toisaalta, seuraavana aamuna Mio heräsi vasta 9:10.


maanantai 13. elokuuta 2018

VIISI JA PUOLI VUOTTA

5,5 vuotta. 4 asuntoa. 1 lapsi. 4 kunnon riitaa. Lukemattomat lattiatreffit. 80 hengen häät. Paljon pizzaa ja myöhäisiä iltoja pelaten pleikkaria. Yhdessä treenaamista ja hitaita aamuja. Nykyisin hitaita aamuja ei juurikaan ole saatika yhdessä treenaamista kun toisen on aina oltava kotona hoitamassa Flashin nopeuden omaavaa taaperoa, mutta nykyään on yhdessä leikkimistä, aamupiirrettyjen katselua, kokkaamista koko perheen voimin, yhdessä valvottuja öitä.


Meidän jos kenenkään EI pitäis kirjoittaa mitään parisuhteen ohjekirjasta. Mä sain kuulla yks päivä olevani kebabkäsi, Santtu sai myöhemmin samana päivänä vahingossa pallosta naamaan kun en katsonut minne heitin sen. Mä sain kuulla raskausaikana metelöiväni kuin ryhävalas, mut se vaan nauratti mua. Me nauretaan vahingoniloisina toisillemme, mä vielä pepsi maxia juodessani ( kyllä, olen päässyt siitä irti!!! ) jätin tahallani kakspackeihin pahvin kiinni koska tiesin sen ärsyttävän Santtua, Santtu kutittaa mua ja tunkee kylmiä asioita mun selkään vaikka vihaan sitä. Me nauretaan silti näille asioille aina. 



Me kutsutaan Assassins Creed Originsia Hemuli Creediks, en tiedä miksi. Meillä on aivan älytön huumorintaju, ollaan hyvinkin eri mieltä kirjojen ja sohvatyynyjen määrästä, mutta tismalleen sama linja mitä tulee taaperoisen kasvatukseen. Meillä on yhteisiä unelmia ja päämääriä. Tullaan kumpikin toistemme sukulaisten kanssa toimeen ( ja mä ainakin rakastan Santun sukulaisia! ). Pretty good life. 

sunnuntai 12. elokuuta 2018

MEIDÄN KOTI NUMEROINA

76 neliötä. 1 taapero. 2 väsynyttä aikuista. 2 tekokasvia ja jopa 1 hengissä oleva aito kasvi. 40 taulua/kehystettyä kuvaa. 1 kahvinkeitin joka on päällä vain viikonloppuisin tai jos joku on kylässä, koska Santtu on ainoa joka juo kahvia. 2 playstationin ohjainta. 2 seinäkalenteria. Reippaasti yli 100 kirjaa. Ylitsepursuava lelukori ja paljon rakkautta.

















maanantai 30. heinäkuuta 2018

KOTIKYLÄ

Kerran vuodessa laivarannassa käynti riittää saamaan mun Ruovesi-kiintiön täyteen. Lauantaina siihen vaadittiin jopa huimat 20min kunnes todettiin Santun kanssa molemmat, että noup. Tokihan me vietetään aikaa Ruovedellä, mutta vain Mion mummolassa. Laiviksessa tuli oleskeltua ihan riittämiin teini-ikäisestä kahdeksantoista vuoden ikään asti kunnes muutin Tampereelle. Oon viettänyt laivarannassa kunnolla aikaa viimeksi kaksi vuotta sitten juhannuksena Jennin ja Santun kanssa. Silloinkin puolituttujen onnittelut naimisiinmenosta ahdistivat. Mion syntymän myötä se kaipuu elämään menneisyyden rientoja on kadonnut kokonaan. Ruovesi on kaunis paikka kesäisin, sitä en kiellä. Oon silti aika onnellinen, että Mion mummolaa lukuun ottamatta ollaan aika hyvin irtauduttu tuosta kylästä. 






Mio jäi eilen yöksi mummun ja vaarin hoiviin kun me tultiin kotiin Tampereelle. Vaikka nautin hiljaisuudesta ( koska se on niin harvinaista tänä päivänä ), en malta silti odottaa, että saan kaapata meidän taaperon syliin ja suukotella sen puhki. Ikävä iskee näinkin nopeasti. Kotiin ajaessa me pohdittiin, että mitä ihmettä me tehtiin kaikella vapaa-ajalla ennen vanhemmiksi tuloa? Me ei muisteta! Ollaan kyllä aina tykätty pelata yhdessä ja tällä hetkellä meillä on työn alla Assassin's Creed Origins ( joka ostettiin jo vuosi sitten, mutta jotenkin kummasti aikaa pelata löytyy vasta nyt ). Käytiin myös iltauinnilla joskus yhdentoista jälkeen ja nukuttiin piiiiiiitkään. Nyt nautitaan hitaasta aamusta ennen kuin lähdetään mekin viettämään aikaa maalle. 







Psst! Joko ootte huomanneet, että mulla teen podcastia nykyään nimellä Herra Tossavainen? Uus jakso ilmestyi yöllä! 



keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

HUPIPUISTO

Kesähelteet ja minä ei sovita yhteen. Siinä missä muut nauttii täysin rinnoin auringonpaahteesta, saan minä siitä pelkkää päänsärkyä ja pahoinvointia. Sukuvika. Joskus muinoin myöskään huvipuistolaitteet, niiden kieputus ja minä ei sovittu yhteen. Pelkäsin pienenä aika paljonkin mennä vähänkään hurjempiin laitteisiin, mutta jossain vaiheessa se kääntyi aivan toisinpäin. Nykyään mitä hurjempi, sen parempi. Plussana laitteiden tuoma hetkellinen tuulenvire helpottaa hitusen sitä tuskanhikeä, jonka tuo helle sai aikaan. Ja sillä välin kun me kierrettiin laitteita mun veljen tyttöystävän kanssa, vietti Santtu mun veljen kanssa aikaa lähinnä ohiajavia veneitä katsellen.








Oli muutenkin kiva saada kaksikko meille maanantaina yökylään, toi vähän vaihtelua meidänkin arkeen. Ja Mio rakastaa enoaan! Sitä naurun määrää kun mun veli leikki kummipoikansa kanssa. Mio kiljahteli riemusta ja oli aivan onnensa kukkuloilla. Ja Santtu taitaa olla lähes kuin isoveli mun veljelle, ne on kyllä sellainen kaksikko että oksat pois. Onhan nekin katselleet toistensa naamoja jo 5,5 vuotta. Tyrskyssä ollessa satuttiin kiepahtamaan aina just sille kohdalle missä Santtu oli aidan vieressä ja mun veli nauroi, että kun hän kerrankin menee laitteeseen niin ei hän silloin Santerin naamaa halua katella kun sitä näkee muutenkin. Viikonloppuna jälleen.









torstai 19. heinäkuuta 2018

THESE ARE FEW OF MY FAVORITE THINGS

Mä rrrrrakastan listojen tekemistä. Listat on elämän suola, ah. Lisäksi itse tykkään lueskella muiden ihmisten suosikeista osittain hyvien vinkkien toivossa, joten päätin nämä mun muutamat suosikit lisäillä tänne mitä viime aikoina on ollut! Vähän jotain muutakin tänne kuin elämää taaperon kanssa ja lässynlää-juttuja. 



Bullet journal. Oon harrastanut bujoilua jo parisen vuotta, välillä aktiivisemmin ja välillä se on jäänyt. Mutta mulla pysyy kaikki asiat huomattavasti paremmin kasassa kun nään tietyn suunnitelman tms paperilla. Lisäksi kaikki näpertely, sivujen luominen ym auttaa mua nollaamaan päätä ja rentoutumaan. Bujoilu tosin aiheuttaa myös pikkiriikkisen Pinterest-riippuvuuden...

Sodastream. Mä oon varmasti maailman huonoin juomaan vettä. Mä en yksinkertaisesti vaan pidä siitä. Kaivettiin siis meidän sodastream pitkän tauon jälkeen laatikostaan ja ollaan ruvettu hiilihapottamaan ihan perus hanavettä. Uppoaa huomattavasti paremmin alas ja pepsinkin juonti on vähentynyt edes jonkin verran ( ei sillä, menee sitä edelleen ihan liikaa ).

Kaksosauringot-trilogia. Trilogian kaksi ensimmäistä kirjaa, Hän sanoi nimekseen Aleia ja Seleesian näkijä, tuli ahmittua sellaista tahtia että heikompia hirvittäisi. Saatoin lukea yömyöhään asti huolimatta siitä takaraivossa jyskyttävästä tiedosta, että aamulla piti herätä Mion kanssa aikaisin. Fantasiakirjat on ehdottomasti mun lemppareita ja nää on varmaan ensimmäiset suomalaisen kirjailijan kirjoittamat kirjat joista pidin ( korjaus: rakastin ). Lokakuussa ilmestyy viimeinen osa. Odottavan aika on pitkä...



Kuntosali. Mulla oli melkein kahden vuoden tauko salitreeneistä, kunnes parisen kuukautta sitten jatkoin sitä. Kyllä aina välillä rupeaa ärsyttämään kun on kadottanut ne vähäisetkin lihakset mitä joskus oli, mutta sitten vain muistuttaa itseään, että tästä taas kehittyy. Ja se on ihanaa kun saa omaa aikaa lapsiperheen arjen keskeltä! Tosin viimeinen viikko mulla on ollut aika hiljaiseloa salin suhteen koska helteet iski enkä kestä kuumuutta yhtään, joten makaan kuin norppa tuulettimen edessä. 

Gilmore girls. Mulla kesti lämmetä tälle sarjalle, mutta sitten kun siihen pääsi vauhtiin niin ai että! Ihana ihana ihana! Mion päikkärihetket oon pyhittäny aika vahvasti tälle sarjalle. 



Kolme raitaa. Ostin viime perjantaina Adidaksen verkkarit, miesten puolelta. Ai vitsit että oon tykänny! Kun olis vaan vielä viileempää et viitsis ylipäätään pistää mitään mekkoa tai shortseja kummempaa päälle...

Kirpparit. Käytiin eilen meidän lapsivapaan kunniaksi kirppistelemässä, ja hintaan 12,50e löytyi kolme Muumi-kirjaa sekä Disneyn klassikko Kaunotar ja Kulkuri. Muistin taas, miksi oon aina rakastanut käydä kirppiksillä. 

Santun loma. Kuukausi kiireetöntä hengailua, kelpaa! 


tiistai 17. heinäkuuta 2018

HUH HELLETTÄ









En tiedä teistä, mutta mä ainakin läkähdyn tähän helteeseen. Tähän joku varmasti sanoisi, että mitä mä valitan kun Suomessa on suurimman osan vuodesta kylmä tai märkää. Puolustuksekseni voin sanoa, että oon aina rakastanut syksyä ja viileitä ilmoja. Tokikaan en rakasta mitään paukkupakkasia, mutta en myöskään tätä +30 asteen hellettä mikä saa sut tunteen itsesi jääpalaks joka vaan sulaa. Tätä menoo ainakin musta jää vaan märkä läntti jäljelle.

Santulla alkoi kovasti odotettu kuukauden loma VIHDOIN! Eilen aamulla ensimmäisen lomapäivän kunniaksi me pakattiin kamat mukaan ja mentiin heti aamutuimaan viereiselle rannalle. Mio pääsi ensimmäistä kertaa kahlaamaan järveen ja mäkin uskaltauduin huimasti polvia myöten veteen. Siitä alkaa olemaan jo kaksi vuotta kun oon viimeks kastanu talviturkin. Mutta jos pitää siitä turkista kuivana? Noh joka tapauksessa ihanaa, että meidän vieressä sijaitsee rauhallinen ja lapsiystävällinen ranta! Huomenna mennään viettämään päivää sinne ihan kaksin, sillä Mion kummi kaappaa Misen mukaansa ja he suuntaavat Hoplopiin eikä lapsesta kuulemma luovuta vaivaisen parin tunnin jälkeen. Hih!